Stressi ja aggressio - eli miksi paska valuu "alaspäin"?

Stressi ja aggressio 4.png

Kuvittele seuraava tilanne mielessäsi. On maanantai ja arjen sankari Pekka saapuu töihin. Ennen kuin hän on edes ehtinyt aloittaa töitä, pomo valittaa jostain aivan turhasta asiasta ja jatkaa samalla linjalla koko päivän. Päästyään töistä kotiin stressin kyllästämä ja turhautunut Pekka kilahtaa puolisolleen. Tästä puolison mieli mustuu ja hän ärhentelee lapselle, joka suuttuessaan potkaisee koiraa, joka puraisee kissaa, joka taasen raatelee raivokkaasti sohvaa. Uskon, että kaikki olemme olleet vastaavassa tilanteessa. Siis tilanteessa, jossa joku antaa sinulle laidallisen sitä itseään töissä, kadulla, maantiellä tai vaikka kotona ja josta sinä stressaantuneena jatkat antamista eteenpäin. Miksi näin käy? 

 

Siirrettyä aggressiota

Teoriaa ylläesitetystä ilmiöstä kutsutaan siirretyksi aggressioksi (displaced aggression). Kun emme pysty vastaamaan esimerkiksi pomon aggressiiviseen käytökseen, puramme tilanteesta syntyneen aggression helpompaan ja vähemmän uhkaavaan kohteeseen, kuten puolisoon. Saatamme siis siirtää pomon kanssakäymisestä syntyneen aggression täysin tilanteen ulkopuoliseen kohteeseen. 

Laukaistua aggressiota. Ehkä olet ollut myös tilanteessa, jossa toinen henkilö räjähtää sinulle kohtuuttomasti. Kyse voi silloin olla ns. laukaistusta siirretystä aggressioista (triggered displaced aggression). Esimerkiksi pomon valittaminen on johtanut tilanteeseen, jossa Pekan stressitasot ovat nousseet ylös, mutta aggression siirtyminen tapahtuu vasta, kun jokin (joskus aivan mitätönkin) ärsyke kuten puolison kysymys laukaisee Pekan aggression ja johtaa kohtuuttoman isoon reaktioon suhteessa ärsykkeeseen. Ehkä laukaisevina tekijöinä voivat toimia myös ei sosiaaliset tilanteet kuten ne klassiset "väärinpuristettu" hammastahnatuubi tai kalsarit lattialla. 

Aina alkuperäisen aggression syyn ei kuitenkaan tarvitse olla toisessa ihmisessä vaan esimerkiksi tapahtumassa. Asiaa on tutkittu muun muassa jalkapallo-otteluiden lopputuloksen vaikutuksella kotiväkivaltaan. Tutkimuksessa huomattiin, että paikallisen joukkueen hävitessä yllätyksellisesti, nousee kotiväkivallan määrä 10%

STRESSI JA STRESSIHORMONI GLUKOKORTIKOIDIT EIVÄT ITSESSÄÄN KUITENKAAN AIHEUTA AGGRESSIIVISTA KÄYTÖSTÄ

 

Lapsuuden kokemukset. On myös huomattu, että aikaisemmat jo lapsuudessa esiintyneet voimakkaat stressikokemukset voivat lisätä aggressiotaherkkyyttä vanhempana. Tämä on aivan normaalia ja voi olla osa henkilön selviytymismetodeja pelkoja ja epävarmuutta vastaan. Stressi ja stressihormoni glukokortikoidit eivät itsessään kuitenkaan aiheuta aggressiivista käytöstä vaan lisäävät herkkyyttä mm. sosiaalisille aggressioärsykkeille. Tätä herkkyyden lisääntymistä tapahtuu helpommin ihmisille, jotka ovat luontaisesti taipuvaisempia aggressioon. Onkin hyvä ymmärtää, että erilaisten elämänkokemuksiemme takia olemme yksilöllisesti herkkiä erilaisille ärsykkeille.  

 

Miksi aggressio siirtyy eteenpäin? 

Maailmankuulu stressitutkija Robert Sapolsky on huomannut paviaaneilla tehdyissä kokeissaan, että mitä enemmän paviaanit pääsevät purkamaan aggressiota eteenpäin hävityn taistelun jälkeen, sitä enemmän niiden glukokortikoidien (stressihormoni) määrä laskee. Jos tästä tuloksesta voisi vetää villin johtopäätöksen, on mahdollista, että toiseen kohteeseen purettu aggressio laskee stressitasoja ja "kohentaa" mielialaa. Aggressio voisi siis toimia stressin vähennyskeinona. Sapolsky kuitenkin toteaa Behave -kirjassaan, että siirretyn aggression neurobiologiasta ja sen laskevasta vaikutuksesta stressireaktioon tiedetään vasta vähän. Hänen epäilyksensä on se, että kilahtaminen toiselle antaa neurobiologisesti samanlaisen stressintunnetta vähentävän vaikutuksen kuin esimerkiksi lisääntynyt syöminen ja alkoholin käyttö stressin yhteydessä. Kilahtaminen siis mahdollisesti aktivoi aivojen palkitsemisreittejä, mikä taas vähentää aivojen kortikotropiinia vapauttavan hormonin erittymistä ja voi tästä syystä laskea stressireaktiotamme. Rottakokeissa onkin huomattu, että erilaiset tekijät kuten juokseminen ja syöminen suojaavat rottia stressiltä, mutta etenkin toisiin rottiin kohdistuva aggressio on tehokas suoja stressiä vastaan. On kuitenkin hyvä muistaa, että stressireaktion lasku itsessään ei välttämättä tarkoita aina subjektiivisen stressintunteen laskua.

 


Mitäs nyt sitten?

Vaikka aggressiivisuus voi helpottaa omaa stressiä tai stressireaktiota, ei se tietenkään tarkoita sitä, että alkaisimme tarkoituksella kilahtelemaan toisille saadaksemme helpotusta stressiin. Pyrkimys onkin oppia etsimään muita tapoja hallita syntynyttä stressiä. Siirretyn aggression tiedostaminen ja sen kehittymiseen johtaneiden asioiden (esim. väsymys, turhautuneisuus, pelko ja huoli) löytäminen voi olla alku oman ja toisen käytöksen ymmärtämiselle. Tämä voi mm. auttaa etäännyttämään itseä provokatiivisessa tilanteesta ja näin vähentämään ns. huonoja fiiliksiä tapahtumaan liittyen.  Tässä etäännyttäminen ei kuitenkaan tarkoita tunteiden poissulkemista vaan etääntymistä aggressiivisesta tilanteesta sen verran, että voisi ymmärtää syitä miksi itse tai toinen reagoi tilanteeseen niin kuin reagoi.

Jos ihmettelet miksi kiropraktikko kirjoittaa tällaisesta aiheesta, johtuu se siitä, että työssäni kuulen paljon tarinoita etenkin työpaikoilla esiintyvästä siirretystä aggressiosta. Jatkuvasti siirretyn aggression (tai minkä tahansa aggression) kohteena oleminen voi altistaa kivulle. Eikä olekaan harvinaista kuinka toistuvan huutamisen, kyykyttämisen tai kiusaamisen kohteena olevalle kehittyy koko elämää haittaavia kroonisia kipuja. 

Toivottavasti sait kirjoituksesta hiukan uutta näkökantaan erilaisiin "ärsyttäviin" arjen tilanteisiin. Itse toivon ainakin, että pystyisin paremmin ymmärtämään tilanteita ja oppimaan niistä, olin sitten siirretyn aggression saajana tai antajana.

-Kristian

Liiku, Syö, Hymyile, Lepää - Toista!

Mikäli pidit tekstistä, olisi minulle tärkeää, jos voisit tykätä kirjoituksesta. Kiitos! © Kristian Ekström