"En oikein tiedä mitä minun pitäisi sanoa kivusta?"

IHMETTELY.png

Kivusta 

”Se tuli ihan yllättäen. En oikein osaa sanoa tarkkaan missä tai miltä se tuntuu. Ensin se oli täällä ja sitten se oli täällä - se vaihtaa paikkaa. Se tulee ja menee.  En keksi yhtään syytä miksi se tuli nyt.” On tunteiden pidättelyä ja peiteltyjä kyyneleitä. Yllättyneisyyttä, hämmästystä, pelkoa, häpeän- ja yksinäisyydentunnetta - kivun kanssa. Hymyä ja iloa, mutta tuskan kanssa. Se väsyttää, mutta samalla pitää hereillä. Se säväyttää, se puutuu, se kihisee, se kihelmöi, jumittaa, jomottaa, kiristää ja repii. Se on syvällä. Se on pinnassa. Ja paljon enemmän.

Kohdatessa 

Kun kohtaan kivusta kärsivän työssäni, on erittäin tavallista, että hän kokee turhautuneisuutta  hankaluudesta kuvailla kipua ja siihen liittyviä tuntemuksia. Ei vain löydy oikeita sanoja. Häpeä ja nolous syntyy usein siitä, että silmät kostuvat ja itkettää - ei muka saisi näyttää pelkoaan tai huolestuneisuuttaan. Toisinaan taas ollaan suutuksissa siitä miten tilannetta on aikaisemmin vähätelty. Toisinaan taas ollaan sekaisin ja hämillään niistä monista diagnooseista, syistä tai mielipiteistä joista ongelman on sanottu johtuvan - ja minäkin lupaan taas kertoa yhden näkemyksen lisää.

Sinulle kivusta kärsivä

On ihan normaalia tuntea pelkoa ja hämmennystä. On ihan normaalia itkeä. Mitään näistä ei tarvitse peitellä tai hävetä. On ihan normaalia, että et mahdollisesti osaa kuvailla kipua ”oikeilla” sanoilla - tai et ehkä osaa kuvailla sitä ollenkaan. On ammattilaisten tehtävä poimia tarvittavat asiat ja tunteet kertomuksestasi ja pyytää lisätietoa, jos sitä tarvitaan. Sinun sanasi ja tuntemuksesi ovat siis aina oikein juuri sellaisena kuin ne sanot ja tunnet! On usein myös ihan normaalia, että kipu vaihtaa paikkaa tai kivun määrä vaihtelee yllättäen. Näin kipujärjestelmämme vain välillä toimii. Kyse ei siis useinkaan ole uudesta vauriosta tai ongelmasta kudoksessa, vaan ennemminkin ”epätarkasta kipuohjelmasta.” 

Sinun ei siis tarvitse noloilla, peitellä surua, kyyneleitä, huolta tai miettiä sitä sanotko jotain oikein. Uskalla kysyä jos jokin asia painaa mieltäsi. On aina parempi miettiä kipuun liittyviä asioita yhdessä kuin huolestua niistä yksinään.

Ja teille, jotka ette kärsi toistuvista kivuista. 

On ihan normaalia, että kivusta kärsivä voi olla toimelias ja liikkua, vaikka häneen sattuu. Hän ei myöskään teeskentele kivuliasta vaikka hän välillä hymyilisikin. Myös kivusta kärsivillä on tunteet ja tuntemukset, jotka vaihtelevat. Kivun määrä voi vaihdella päivästä tai tunnista toiseen - niin myös ilmeet, tunteet ja ajatukset. Toisinaan kipu aiheuttaa suunnatonta vit...sta, muiden lohduttavista sanoista ja avusta huolimatta.  

Kukaan ei voi ulkopuolisena määritellä tai sanoa kuinka paljon toinen tuntee kipua (vaikka me terveydenhuollossa toisinaan virheellisesti kuvittelemme niin). Kukaan ei myöskään voi sanoa mitä toisen pitäisi henkisesti tuntea tai miltä kivun pitäisi näyttää. Ainoa asia mitä voimme tehdä on tukea, innostaa, kuunnella ja ohjata eteenpäin parhaamme mukaan.

Tsemppiä ja jaksamista!

-Kristian

Kohtaa, kuuntele, tue, innosta ja toista

Mikäli pidit tekstistä, olisi minulle tärkeää, jos voisit tykätä kirjoituksesta tai jakaa sen eteenpäin. Kiitos! ©Kristian Ekström